Get a grip.

Ylä- ja alamäkeä on riittänyt. Voin kuitenkin ilokseni sanoa, että hyvään suuntaan ollaan menossa. Oon saanut syömisille taas arjen mukana tietyn rutiinin ja olo on aikalailla hyvä. Ei väsytä enää niin paljoa ja vatsakin kiittää. Ainoa mikä tällähetkellä vähän vaivaa on köyhyys, eli ei ole varaa ostaa ihan kaikkea sitä terveellistä kamaa mitä haluaisi. Onneksi on mahdollista myös syödä edullisesti ja terveellisesti.

Stressaan aivan mielettömästi kaikesta. Oppari painaa päälle, kesän rahattomuus ahdistaa ja kämppienkin metsästys aiheuttaa päänvaivaa. Koetan mahduttaa päiviin kaikenlaista kivaa lievittämään ahdistusta, esim. kahvitteluja kavereiden kanssa ja divareiden kiertämistä. Varattiin myös helmikuulle ruotsinristeily tyttöporukalla kun saatiin Siljalta Promenade hytti niinkin mukavaan hintaan kuin 12,50 per henkilö. Tekee hyvää päästä edes hetkeksi pois tutuista, joskin ihan kivoista, kuvioista.

Huomenna käyn testaamassa viimeinkin City Centerin BeGood Barin, jota olen kytännyt avaamisesta asti muun muassa Instagramissa (http://instagram.com/begoodbar) ja ihan livenäkin ohimennessä kuolannut ihania smoothieita ja muita terveellisiä herkkuja. Katotaan sitten huomenissa oliko odotus sen arvosta.

Hi there.

Joulusta ja uuden vuoden kekkereistäon nyt kunnialla selvitty. Pahoittelen pitkää taukoa edellisen ja tämän postauksen välillä, mieletön kiire ollut kokoajan. Sosiaalinen elämä on kukoistanut. Huomenna kuitenkin paluu töihin ja arki alkaa taas rullaamaan tutulla painollaan.

Painosta puheenollen; ahdistaa aivan mielettömästi. Tunnen itseni aivan valtavan ylipainoiseksi valaaksi, enkä edes uskalla harkita vaa'alle astumista. Pakko arjen alkamisen mukana palata taas parempiin ruokailutottumuksiin, lomalla kun tuli syötyä vähän miten sattuu ja milloin sattuu. Ja ryypättyä liikaa, huh..

Tammikuu on minulle taas lihaton kuukausi, vaikka sinänsä vähän tylsää koska syön muutenkin lihaa niin naurettavan harvoin. Kuukausi ilman kananmunaa ja maitotuotteita sen sijaan olisi ollut ehkä haastavampi, mutta niistä en ole valmis luopumaan. Lohta ja muita mereneläviä aion syödä silloin tällöin. Alkoholia ja sokeria pyrin vähentämään ja syömään muutenkin laadukkaammin.

Kesällä aion pystyä pitämään bikineitä ilman itkua. Kai?

Try.

Uusi viikko, uudet kujeet! Takana pitkästä aikaa onnistunut päivä ja olo on parempi kuin aikoihin. Ahdistus helpottaa ja vatsakin voi heti paremmin. Sain myös pitkän aikaa hautomani ja stressaamani esseen vihdoinkin alta pois kun naputin monta tuntia putkeen motivaatiopuuskassani. Kaikin puolin aika hyvä olo kerrankin.

Tämän aamun aamupala.

Aamulla söin pitkästä aikaa kiireettömästi luonnonjogurttia marjoilla. Tuntui oikeen muistutukselta kuinka hyvä olo terveellisestä ruoasta tuleekaan. Pakko päästä eroon kaikesta paskasta, jota on tullut mätettyä viimeaikoina. Pakko saada se aamuisin rullaava motivaatio kestämään iltaan saakka. Tänään se onneksi kesti ja iltapala oli Skyr -rahka, omena ja klementiini teekupposen kera.

Eilisen aamupala; kaurapuuroa rusinoilla, kanelilla ja cashewlla.

Tästä tulee hyvä viikko, se on päätetty. Huomenna nään ihastustani taas, keskiviikkona syömään kaverin läksijäisten kunniaksi, torstaina ostamaan joululahjoja ja viikonloppuna ehkä vähän kirppistelemään. Tähän suht menevään yhtälöön ei kuulu roskaruuan syöminen "koska on niin kiire." Nyt harjoitellaan tosissaan laadukasta syömistä normaaleissa, kiireisissä olosuhteissa.

Päivällinen tänään; porkkanalaatikkoa!

Wash this all away.

Ei tää nyt ihan erityisen loistavasti mee tää mun "terveellinen syöminen." Aamut menee loistavasti, päivät hyvin, mutta illalla tulee aina jotain. Joko se on kavereita punaviiniglögille tai odottamattomia suklaalevyjä. Ja minä tyhmänä idioottina sorrun hetken huumassa. Lisää kuva-aineistoa:

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Tuntuu että kaikki mitä syön on täyttä paskaa, vaikka ei se niin ole. Tuntuu että olen huono ja lihava ja ällöttävä. Tuntuu riittämättömältä. Mulla on ollut ortorektisia taipumuksia niin kauan kun jaksan muistaa ja jo joku karjalanpiirakkakin tai Weetabix -kipollinen tuntuu syntiseltä, vaikka sen pitäisi olla silloin tällöin ihan fine. Olispa joku on/off nappi, jolla sais vaan ajatukset pois ja vois keskittyy siihen että on oikeesti terve ja hyvinvoiva. Älä ajattele läskejä, älä ajattele..

Could you like my flaws?

Tapahtuipas jännittävästi. Olin eilen treffeillä, joita jännitin aivan valtavasti etukäteen. Koin olevani lihava, inhottava, epäkiinnostava ja kaikin puolin huono ihminen. Mutta ihan turhaan. Oli mielettömän rentoa ja kivaa ja kyseinen tyyppi haluaisin nähdä uudelleenkin mahdollisimman pian. Jesh! Jotain pientä valoa tähänkin koulustressin ja painoahdistuksen täytteiseen elämään.

Vähemmän tätä.

Syömiset eivät sen sijaan mene järin hyvin.. On muka niin paljon muuta ajateltavaa, että syöminen vain tapahtuu ilman suurempaa suunnitelmallisuutta tai ajattelemista. Siihen täytyy saada tosissaan muutos. Tänäänkin on mennyt ihan miten sattuu. Liikaa leipää "koska se on nopeeta", liian pitkät ateriavälit ja liikaa epäterveellistä paskaa kun nälkä vihdoinkin iskee.

Ja lisää tätä!

Sain eilisen ja tämän päivän sairaslomaa kurkkukivun takia, joten suunnittelemani lenkkikin siirtyy nyt vähän. Kunpa nyt viimeinkin paranisi kunnolla, puolikuntoisuus on rasittavaa. Huomenna pistän ainakin syömiset ruotuun kunnolla, en jaksa tätä turvonnutta ja väsynyttä oloa enää. Enemmän vettä ja vihanneksia, vähemmän ravintoarvotonta höttöä!

This is how we do.

Ajattelin tylsyyttäni jakaa muutamat (huonolaatuiset) ruokakuvat, jotka antavat vähän osviittaa siitä miten syön "parempina kausinani" ja silloin kun ruoka ei ole niin suuri vihollinen.

Näyttää ihan ok:lta, vai?

The New Me.

Nyt on synttärit juhlistettu railakkaasti ja olokin on sen mukainen. Ei tarviikaan hetkeen juoda alkoholia, kun tyhjeni koko varasto. Mutta mielettömän hauskaa oli ja päädyttiin etkojen jälkeen DTM:ään tanssahtelemaan. Ja pitkään jahkailemani ihastus sai vihdoin tuulta alleen, kun uskalsin avata suuni ja kuulla että tunne on molemminpuolinen. Onnellinen olo, saa nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy.

Huomenna sitten kunnolla ryhtiliike syömisten suhteen. Uusi kuukausi, uudet suunnitelmat. Tämän päivän 'laadukkaaseen' ruokavalioon on tähän mennessä kuulunut 6 salmiakkia, jesjes.. Nyt on uusi motivaatiokin näyttää hyvältä niin ehkä tsemppi pysyy yllä. Tänään teen vaan kuolemaa Netflixin kanssa.

Back In Black.

Hei! Muistatteko minut? Olin se tyttö, joka ensin kuihdutti itsensä 75 kilosta 56 kiloon alle puolessa vuodessa ja parani sitten takaisin muutamassa vuodessa. Ahdistuskierre ja laihtumisen pakonomainen ajattelu kuitenkin jatkui pitkään painon normalisoitumisen jälkeen ja siitä täällä usein teille tuskailinkin. Paljon on tapahtunut. Siitä on yli vuosi kun viimeksi päivitin tänne ja olen yhä samanpainoinen kuin se vuosi sitten.

Olen nyt 23 vuotta, viimeistä vuottani ammattikorkeakoulussa (teen opinnäytetyötäni) ja fyysisesti täysin parantunut syömishäiriöstäni. Veriarvot ja rauta-arvot ovat taas kunnossa, iho ja hiukset parantuneet, kuukautiset kohdillaan ja painan 176cm pituisen varteni kanssa 73-74 kiloa. Ainoa mistä en ole koskaan päässyt eroon, on mieletön ahdistus ruokaa kohtaan, jatkuvat laihdutussuunnitelmat sekä pakonomainen ruoan terveellisyys. En vieläkään osaa syödä rennosti kuten normaali ihminen. Fyysisesti olen täysin kunnossa, mutta psyykkisesti enemmän hajalla kuin aikoihin.

Miksi sitten palasin tänne? Marraskuun 8 päivä oli syömishäiriöni 4-vuotispäivä. Viime tiistaina 25.11 täytin 23 -vuotta. Luulisi että tästä kaikesta pääsisi jo eroon tässä vaiheessa elämää? Eilen kun pitkästä aikaa paastosin koko päivän pelkkien nesteiden voimalla, tajusin että tarvitsen blogia johon purkaa näitä ajatuksia. Ajatuksia, joita en pysty kenellekään myöntämään ääneen.

Näen ja koen itseni valtavan lihavana. En tunne oloani kotoisaksi missään vaatteissa, julkisilla paikoilla olo ahdistaa ja jos joudun syömään seurassa, päässä jyskyttävä ahdistus ja epämukavuus on sietämätöntä. Huomenna vietän syntymäpäiviäni pitämällä isot juhlat, mutta kukaan ei tiedä että aina niin itsevarmalta vaikuttavaa synttärisankaria ahdistaa oma kroppa edelleen aivan valtavasti. Kaikki, koko lähipiirini, luulevat että olen 100% parantunut. Joten pidetään tämä kaikki salassa, hyss.

Tervetuloa lukemaan blogiani, sekä uudet että vanhat lukijat!