The New Me.

Nyt on synttärit juhlistettu railakkaasti ja olokin on sen mukainen. Ei tarviikaan hetkeen juoda alkoholia, kun tyhjeni koko varasto. Mutta mielettömän hauskaa oli ja päädyttiin etkojen jälkeen DTM:ään tanssahtelemaan. Ja pitkään jahkailemani ihastus sai vihdoin tuulta alleen, kun uskalsin avata suuni ja kuulla että tunne on molemminpuolinen. Onnellinen olo, saa nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy.

Huomenna sitten kunnolla ryhtiliike syömisten suhteen. Uusi kuukausi, uudet suunnitelmat. Tämän päivän 'laadukkaaseen' ruokavalioon on tähän mennessä kuulunut 6 salmiakkia, jesjes.. Nyt on uusi motivaatiokin näyttää hyvältä niin ehkä tsemppi pysyy yllä. Tänään teen vaan kuolemaa Netflixin kanssa.

Back In Black.

Hei! Muistatteko minut? Olin se tyttö, joka ensin kuihdutti itsensä 75 kilosta 56 kiloon alle puolessa vuodessa ja parani sitten takaisin muutamassa vuodessa. Ahdistuskierre ja laihtumisen pakonomainen ajattelu kuitenkin jatkui pitkään painon normalisoitumisen jälkeen ja siitä täällä usein teille tuskailinkin. Paljon on tapahtunut. Siitä on yli vuosi kun viimeksi päivitin tänne ja olen yhä samanpainoinen kuin se vuosi sitten.

Olen nyt 23 vuotta, viimeistä vuottani ammattikorkeakoulussa (teen opinnäytetyötäni) ja fyysisesti täysin parantunut syömishäiriöstäni. Veriarvot ja rauta-arvot ovat taas kunnossa, iho ja hiukset parantuneet, kuukautiset kohdillaan ja painan 176cm pituisen varteni kanssa 73-74 kiloa. Ainoa mistä en ole koskaan päässyt eroon, on mieletön ahdistus ruokaa kohtaan, jatkuvat laihdutussuunnitelmat sekä pakonomainen ruoan terveellisyys. En vieläkään osaa syödä rennosti kuten normaali ihminen. Fyysisesti olen täysin kunnossa, mutta psyykkisesti enemmän hajalla kuin aikoihin.

Miksi sitten palasin tänne? Marraskuun 8 päivä oli syömishäiriöni 4-vuotispäivä. Viime tiistaina 25.11 täytin 23 -vuotta. Luulisi että tästä kaikesta pääsisi jo eroon tässä vaiheessa elämää? Eilen kun pitkästä aikaa paastosin koko päivän pelkkien nesteiden voimalla, tajusin että tarvitsen blogia johon purkaa näitä ajatuksia. Ajatuksia, joita en pysty kenellekään myöntämään ääneen.

Näen ja koen itseni valtavan lihavana. En tunne oloani kotoisaksi missään vaatteissa, julkisilla paikoilla olo ahdistaa ja jos joudun syömään seurassa, päässä jyskyttävä ahdistus ja epämukavuus on sietämätöntä. Huomenna vietän syntymäpäiviäni pitämällä isot juhlat, mutta kukaan ei tiedä että aina niin itsevarmalta vaikuttavaa synttärisankaria ahdistaa oma kroppa edelleen aivan valtavasti. Kaikki, koko lähipiirini, luulevat että olen 100% parantunut. Joten pidetään tämä kaikki salassa, hyss.

Tervetuloa lukemaan blogiani, sekä uudet että vanhat lukijat!